Hyvästit

Perjantaina oli matkan viimeinen virallinen päivä vaikka osa ryhmästä jatkaakin oleskelua Etelä-Afrikassa vielä muutaman päivän.
Todella hieno reissu. Minulla mittariin kertyi 4342 kilometriä, joista hiekkateillä noin 150. Kuvailisin matkaa ilmaisulla "luksusmoottoripyöräilyä" - hyvät tiet, komeat maisemat, todella hyvä ruoka, paikalliset, eksklusiivinen majoitus ja tietenkin hyvä ryhmä, jonka kanssa kaikki sujui täydellisesti.
Kiitos mukana olleille ja teille blogia seuranneille!

Lopuksi Cape Point

Montagun art deco -hotellissa aamiaistarjoilu oli poikkeuksellisen nopeaa ja olimmekin jo ennen yhdeksää liikkeellä.
Siirryimme yhdellä istumalla puolitoista sataa kilometriä Atlantin rannalle Hermanukseen cappuchinoille. Valaita emme nähneet vaikka se mahdollista olisi ollutkin.
Matka jatkui Cape Pointiin, jossa näkymät olivat hienot, kuten turistirysältä voi odottaakin.
Hannulla ja minulla GS650:ssä syttyi bensavalo palamaan kun ajoimme portista sisään. 26 kilometriä myöhemmin tullessamme portistaulos se paloi edelleen ja jännityksellä ajoimme ensin Shellille, jossa lyijytön oli loppu, ja vielä Totalille, jolloin varatankilla oli ajettu jo 47,1 kilometriä.
Viimeiset 40 kilomeriä mopojen palautuspaikkaan olivat kenties koko matkan hienoimpia. Chapman's Peak Driven mutkainen asfaltti Atlantiin putoavan lähes pystysuoran kallion kyljessä tekee vaikutuksen kenen tahansa.
Palautus meni sujuvasti. Kaikki bemarit olivat tässä vaiheessa matkaa jo ajokuntoisia.
Kaj'n ja Marcon epäonni ei loppunut loppumetreilläkään, sillä hotellissa heidän huoneensa oli jo annettu muille! Korvaava majoitus kuitenkin löytyi lähistöltä.
Iltaa vietettiin PeterPanBiken tekemän Afrikan valloitusretken jalanjäljissä Africa Cafessa, jota voi lämpimästi suositella muillekin.

Montagu

Heräsimme ajoissa ja nautimme hyvin hitaasti ulkoilma-aamiaisen hyvin hitaalla tarjoilulla varsin tyylikkäässä ympäristössä.
Ajoimme läpi kauniin asfalttipassen ja Oudtshoornissamenimme Cango Wild Life Parkiin. Valitettavasti Kaj'n bemarit stefojeb vaihdossa oli keulaputkia puristavien muttereiden kiristys unohtunut, joten Matti, Marco ja Kaj korjailivat niitä muutaman hetken mopokorjaamoissa ehtien kuitenkin opastetulle kierrokselle Parkkiin.
Kissa- ja muiden eläinten ihmettelyn ja leikikkään oppaan säikkyttelyjen jälkeen jatkoimme yhtä soittoa Montaguun, jossa nautimme erinomaisen illallisen.

Garden Route - Strutsit - Cango Caves - Swartberg passe

Sisällöllisesti erittäin runsas päivä. Äänettömien sadetakkimiesten tarjoileman aamupalan jälkeen edessä oli 80 kilometriä hiekkaa kapealla vuoristotiellä yli Pronce Alfred's passen. Etumiehenä bongasin tiellä ensin viisi suurehkoa apinaa, jotka pakenivat pusikkoon enkä todellakaan pysähtynyt katsomaan saisiko niistä napattua kuvan. Hiukan myöhemmin eteen osui lauma pienehköjä paviaaneja ja niitä olikin kymmeniä.
Haastava tie loppui townshipiin, josta napsimme muutamia kuvia. Välittömästi townshipin jälkeen maisema jatkui ylettömän vauraana Knysnan kaupunkina, joka lepää kauniina suuren laguunin äärellä.
Nautimme Garden Routen merellisistä maisemista ja Georgen kohdalla suuntasimme taas pohjoiseen. Hieno asfalttipassen jälkeen aurinko alkoi paistamaan kirkkaalta taivaalta.
Pidimme kulttuuri tauon Oudtshoornissa tutustumalla strutsimuseoon, joka esitteli strutsinsulkientuottajien ylellistä elämää viime vuosisadan alussa.
Matka jatkui strutsifarmille. Meille kerrottiin kaikki oleellinen strutsien elämästä. Saimme paijata strutsien poikasta, olla strutsin halattavana, pussattavana ja hierottavana. Saimme seistä strutsinmunien päällä ja alle 75-kiloiset saivat ratsastaa strutseilla!
Seuraavaksi tutustumme Cango-luoliin, jotka olivat varsin näyttävä kokonaisuus.
Lopulta päivän kruunasi 40 kilometrin Swartberg-passe, jonka huonohko hiekkapinta oli sanoinkuvaamattomista maisemista huolimatta joillekin jo tälle päivälle liikaa.
Jälkiruoaksi oli kuitenkin tarjolla gourmet-tason ateria Prince Albertin Gallery Cafessa.

Kirkwood

Päivää leimasi siirtyminen. Maittavan aamiaisen jälkeen jätimme 40 kirkon Grahamstownin taaksemme ja suuntasimmekin kohti Kirkwoodia. Jakaannuimme asfaltti- ja hiekkatieryhmiin.
Ilman avustavaa elektroniikkaa liikkunut hiekkaryhmä Pekka, Helena, Marco ja Kaj onnistui poikkeamaan reitiltä ja löysi hienon vesiesteen.
Loppumatka olikin suoraa suoraa. Ajoimme lähes parisataa kilometriä tyhjissä ja komeissa maisemissa. Matkalla bongattiin kirahveja, gnuita, paviaaneja, jäniksiä sekä kotieläimiä kuten lampaita, lehmiä, hevosia ja aaseja.
Muutama hieno passe kruunasi aurinkoisen päivän. Lopulta majoituimme Uniondaleen jonnekin vuorten keskelle.

516

Tänään oli vuorossa pidempi siirtymä Port St Johnsista Grahamstowniin. Jakaannuimme kahteen ryhmään. Matti, Kaj ja Marco valitsivat hiukan pidemmän ja haastavamman reitin ja me loput suoremman.
Ajoimme kuitenkin niin hyvää vauhtia, että me suurempi ryhmä myös, valitsimme rantatien. Valitettavasti rantatie ei ollut niin hieno kuin paikallinen benaristi oli meille vakuuttanut toissapäivänä huoltoa odotellessamme. Ei tiessä mitään vikaa ollut. Maisemat olivat hienoja, mutta samanlaisia on jo viikon verran nähty ja odotukset olivat korkeammalla.
Lopulta saavuimme Grahamsstadiin ja löysimme majapaikkamme. Illallista söimme jo toista kertaa Spur-ketjussa. Päivän extreme-ryhmälle vierailu Spurissa oli päivän kolmas!
Niin, pääryhmän mittariin siis kertyi 516 kilometriä.

Umngazi

Tänään pidimme välipäivän. Almöst all inclusive resorttimme piti meidät tyytyväisinä. Matti, Hannu, Kaj ja Marco lähtivät katsomaan miltä eiliset maisemat olisivat näyttäneet jos jotain olisi näkynyt. Me muut lähinnä chillailimme uima-altaalla.
Seuraavana onkin vuorossa illallinen.

Erilainen päivä

Tällainen päivä kuuluu jokaiseen moottoripyörämatkaan. Jos sellaista ei olisi, niin muut päivät eivät tuntuisi niin hienoilta.
Marcon ja Kaj'n mopoista saatiin tietoa vasta yhdeksän aikoihin: BMW-huolto, johon ne veimme, ei pysty niitä korjaamaan osien puutteessa, mutta Durbanin läheltä löytyi toinen, josta osat löytyvät. Sen sijaan, että mopovuokraamo Karoo Biking olisi organisoinut pyörien kuljetuksen, lähdimme Marco, Kaj ja minä vierasmajan omistajan kyydissä hakemaan Bemareita 22 kilometrin päästä. Ajoimme ne iPhonen opastuksella 45 kilometrin päähän - valitettavasti iPhone ei aina osaa paikkoja ihan tarkkaan, mutta lopulta löysimme huollon.
Siellä olikin ystävällinen ja reipas palvelu. Molemmat pyörät otettiin heti työn alle ja arvioitu kahden tunnin valmistumisaika lähes piti paikkansa.
Ärsyttävintä oli, että olimme edellisenä päivänä ajaneet huollon ohi, jos Karoo olisi selvittänyt osien saatavuuden päivää aikaisemmin, niin olisimme säästäneet toistasataa ajokilometriä Durbanissa ja rutkasti tunteja "vapaa-ajastamme".
Vauhdilla 33 kilometriä takaisin majapaikkaan ja koko ryhmä tankin kautta tielle noin 14.30 eli lähes kuusi tuntia myöhässä.
Kiireen pakottamana valitsin moottoritien, jota ajoimme 360 kilometrin matkasta noin kolmanneksen.
Intian valtameren tuuli heilutteli pyöriä tyrskyjen lyödessä tyhjille hiekkarannoille. Komeita näkymiä, joita ei ehtinyt pysähtyä ihailemaan.
Port Edwardsin jälkeen käännyimme sisämaahan ja vuorille. Pian olimme pilvessä - sadepilvessä. Näkyvyys oli joitakin kymmeniä metrejä seuraavat parisataa kilometriä afrikkalaisella vuoristotiellä. Arvatenkin vauhti tippui kuuden kympin hujakoille ja pian tuli myös pimeää.
IPhonen opastuksella löysimme Port St Johnsin läheisyydessä olevalle Umngazi River Bungalowsille yhdeksältä illalla. Matka oli haasteellinen, mutta selviydyimme ilman miestappioita ja mopovaurioita!
Meille oli tehty ateriat odottamaan, joten saimme vastammekin täyteen vaikka päivällinen oli jo ohi.